Hyvin kirjoitettu, informatiivinen ja viihdyttävä teksti on tärkeää. Tosin sitäkin tärkeämpää on se, että tekstin esittää visuaalisesti miellyttävällä ja sopivalla tavalla. Tähän typografia on oiva työkalu.

Typografia määritelmältään on tekstinasetteluprosessi, jolla pyritään tehostamaan sitä, mitä teksti viestii. Tämä voidaan toteuttaa yhdistelemällä erilaisia kirjasintyyppejä, niiden eripaksuisia leikkauksia ja muita ominaisuuksia.

Miksi sinun pitäisi välittää

Typografiaa on kaikkialla. Puhelin, tietokone, LinkedIn, tämä blogi, mainokset, kirjat ja monet muut asiat käyttävät typografiaa. Typografiaa käytetään eri tarkoituksiin eri paikassa. Lakikirjan tehtävä on olla informatiivinen ja näyttää luotettavalta kun taas valokuvakokoelman tulee olla kaunis ja miellyttävä. Modernin taiteen pitää olla konseptiltaan mielenkiintoinen ja mainoksen helposti ja nopeasti luettavissa.

Kirjasintyyppejä yhdistelemällä ja muokkaamalla siis pystymme saavuttamaan erilaisia tavoitteita ja lisätä tekstiin oikeankaltaisia assosiatiivisia sivumerkityksiä.

Erilaisia kirjasimia

Kirjasintyypit järjestelmällisyyden vuoksi jaetaan useisiin eri kategorioihin. Kategorisoinnissa on hieman eroja eri palveluiden ja ohjelmien välillä, mutta tässä yksi esimerkki yksinkertaisesta kategorisoinnista.

© Jone Korpi 2019

Fontit, joita olemme tottuneet eniten käyttämään sekä kirjoitusohjelmissa että netissä ovat serif- ja sans-serif-fontteja. Fonttien nimi tulee väkäsen näköisestä “lisäkkeestä”, tässä tarkemmin esitettynä.

© Jone Korpi 2019

Serif sana tulee latinan kielestä. Serif fontit siis ovat fontteja, joissa on väkänen. Sans-serif-fontit puolestaan ovat fontteja, joissa tuo lisäosa puuttuu. Serif-fontit jaetaan vielä alakategorioihin riippuen siitä, millainen serif on. On olemassa kaikkea perinteisestä neoklassiseen ja slab-serifiin, joka on laattamaisempi.

Handwriting-fonttien ominaispiirre puolestaan on käsinkirjoitettu ulkonäkö. Jotkut jakavat nämä fontit vielä erikseen koristeellisempiin script-fontteihin ja ei-koristeellisiin handwriting-fontteihin. Jotta teksti pysyy suhteelliseen selkeänä, pidetään kategoriat neljässä. Monospace-fontit saavat nimensä siitä, että jokainen kirjain on leveydeltään sama. Monospace-fontteja näkee usein esimerkiksi koodieditoreissa.

Kirjasinten tärkeitä ominaisuuksia

Kirjasimilla on monia eri ominaisuuksia, joita suunnittelijan täytyy yhdistellä oikeaan tapaan harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Tässä muutamia niistä.

1. Koko

Kirjasinten koko on tärkeää miettiä tarkkaan. Kirjasimia on eri levyisiä, eri paksuisia, eri korkuisia ja jokainen näistä karaktääreistä tulisi ottaa huomioon fonttia valittaessa ensinnäkin tilan ja toisekseen kontrastin kannalta. Fonttien x-korkeus (eli x-kirjaimen korkeus) kannattaa olla fontteja parittaessa saman kaltainen. Lisäksi kirjaimen leveys kannattaa ottaa huomioon. Eri levyisiä kirjaimia tosin voi turvallisesti parittaa, sillä tämä on yksi tapa luoda kontrastia.

2. Kirjainten välinen tila

Kirjainten välistä tilaa säädetään kolmella eri prosessilla: leading, tracking ja kerning. Näistä tracking ja kerning säätävät sivusuuntaista tilaa ja leading korkeussuuntaista tilaa rivien välillä.

Leading tarkoittaa siis lyhykäisyydessään sitä, miten pitkä välimatka kahden tekstirivin välillä on. Kerning on prosessi, jossa säädetään kahden kirjaimen välissä olevaa tilaa harmonisen kokonaisuuden luomiseksi. Tracking puolestaan on samankaltainen kuin kerning (usein nämä kaksi sekoitetaankin) siinä mielessä, että molemmat viittaa sivusuuntaisen tilan säätämiseen. Ero on siinä, että tracking viittaa yhdessä kokonaisessa sanassa olevien kirjainten väliseen tilaan kun kerning keskittyy vain ja ainoastaan kahden kirjaimen väliseen tilaan.

3. Kontrasti

Olen tässä kirjoituksessa jo pari kertaa maininnutkin sanan “kontrasti”, mutta en ole vielä tarkkaan kertonut sitä, miten fonttienvälistä kontrastia voi luoda. Tapoja on monenlaisia. Ensimmäinen ja itsestäänselvin on fontin koko. Eli otsikkofontti usein on isompi fyysiseltä kooltaan kuin body teksti ja näin luodaan kontrastia. Kontrastia voidaan lisäksi luoda värienkäytöllä — tämäkin aika itsestäänselvä tapa.

Mielenkiintoisempia tapoja luoda kontrastia myös löytyy. Oma henkilökohtainen lempitapa on eri kirjasinkategorioiden yhdistäminen, jossa esimerkiksi samankaltaisen x-korkeuden omaava serif- ja sans-serif fontti yhdistetään tyylikkään kokonaisuuden luomiseksi. Lisäksi trackingia ja kerningia muokkaamalla pystytään luomaan hyvin kontrastia.

5. All of the above

Tämä on THE tapa saada fonteista kaikki irti. Eli yhdistetään koon, kirjainten välisen tilan ja kirjasintyyppikontrastin tuomat ominaisuudet ja yhdistetään ne yhdeksi, tajunnanräjäyttäväksi paketiksi. Tässä esimerkki siitä, miten näitä kaikkia yhdistämällä pystytään luomaan kaunis yhdistelmä.

Esimerkki monta eri kontrastointitapaa yhdistävästä kirjasinparista.

Missä käytät mitäkin fonttia?

Kuten aikaisemmin tekstissä tulikin ilmi, fonttien avulla pystytään muokkaamaan tekstin assosiatiivisia sivumerkityksiä. Tämä pitkälti johtuu siitä, että erityyppisiä fontteja ollaan perinteisesti käytetty erilaisiin tarkoituksiin. Kun nämä perinteiset käyttötavat otetaan huomioon, pystytään fontteja hyödyntämään esimerkiksi luotettavuuden tunteen luomiseksi.

Syy, miksi lakikirjoissa ja yliopistojen julkaisuissa usein käytetään serif-fonttia on se, että serif-fontteihin liittyy vahva assosiaatio luotettavuuteen. Tämä siis käytännössä tarkottaisi sitä, että kun halutaan vaikuttaa mielipiteisiin ja näyttäytyä luotettavana informaationlähteenä, kannattaa valita ennemmin serif-kuin sans-serif-fontti. Vastaavasti, jos tekstin on tarkoitus olla viihdyttävämpi ja tarkoitus on näyttää rennommalta tai esimerkiksi netille ominaisemmalta, on hyvä valita serif-fontti. Hääkutsuissa taas perinteisesti script/handwriting-tyyliset fontit ovat kovassa käytössä. Esimerkiksi koodissa puolestaan suosittuja ovat monospace-fontit. Toki nämä assosiaatiot ovat yksinään hapara peruste fonttivalinnalle, mutta nekin on hyvä pitää mielessä.

Assosiaatioille kun strategisia perusteita etsitään päästään siihen, millainen fontti jonkin yrityksen esimerkiksi kannattaisi valita brändinsä vahvistamiseksi (kyllä, fonttikin on yksi brändin tukijärjestelmistä. Lue tästä lisää muista bränditukijärjestelmistä). Yleisesti ottaen serif-fontit nähdään perinteisinä fontteina ja siten luonnollisesti sopivat perinteisemmille aloille, kuten konsultointi-, laki- ja finanssialoille. Toki serif-fonteista on moderneitakin variantteja ja esimerkiksi muotitalot käyttävät usein serif-fontteja. Syy tähän löytyy siitä, että serif-fontti erityisesti versaalikirjaimina ja matalalla x-korkeudella maustettuna luo vahvan assosiaation luksukseen.

Lyhyt vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen siis on se, että tulee ottaa huomioon fontin käyttämän tahon luonne ja arvot, jotka ovat sen toiminnassa olennaisia ja yhdistää fontti, jonka assosiatiiviset sivumerkitykset sopivat näihin arvoihin. Hyvä kahden ähvän yleisohje siis on yhdistää fiilis fonttiin. Tässäkin toki voi konsultoida ammattilaista. Esimerkiksi minä mielelläni annan vinkkejä fonttivalintaan!

Lopuksi

Huhheijaa, taas tuli kirjotettua aika tiivis paketti! Toivottavasti tämä kuitenkin vastasi niihin epäselvyyksiin ja hälvensi sitä hämmennystä, mitä typografian ihmeellinen maailma kieltämättä luo. Jos sinulle jäi kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni!